Koskisen suku Kauvatsalta

Sukumme on lähtöisin Kauvatsalta, josta olen löytänyt mm. seuraavaa historiatietoa:

Kauvatsan alueen vanhinta historiaa edustaa Sääksjärvi, joka on syntynyt meteoriitin törmättyä maanpintaan 500 – 600 miljoonaa vuotta sitten. Myös Kauvatsan toinen luonnonaarre Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto on syntynyt jo kauan sitten maan kertyessä vähitellen suureen suistoon. Sääksjärvi ja Puurijärvi ovat jo kivikauden aikana houkutelleet asukkaita. Keskiaikana kyliä syntyi runsaasti; vanhimmat vuosituhannen alkutaipaleella. Kauvatsalla on siis vahvat historialliset juuret.

Kauvatsa perustettiin Huittisten rukoushuonekunnaksi 1646, mutta sai oman saarnaajansa vasta 1761. Se tuli kappeliksi 1812 ja määrättiin erotettavaksi omaksi emäseurakunnaksi 1892. Kauvatsa sai oman kirkkoherran vuonna 1918.

Kauvatsan pinta-ala on 127,3 neliökilometriä. Pituutta pohjois-luoteesta etelä-kaakkoon on peräti 27 kilometriä. Leveyttä on enimmillään yhdeksän kilometriä. Kauvatsan rajanaapureita ovat etelässä Huittinen, idässä Äetsä ja pohjoisessa Kiikoinen. Kauvatsalla on yhteensä 14 henkikirjakylää: Ahvenus, Jalonoja, Kauvatsa, Kotka, Kulkkila, Kuoppakoski, Lievikoski, Piilijoenmaa, Piitanoja, Puurila, Rutuna, Sampu, Työtilä ja Yttilä. 

Kauvatsa liitettiin Kokemäkeen vuonna 1969. Kauvatsan itsenäisyyden viimeisenä vuonna asukkaita oli 2133 henkilöä, nyt väkiluku on vajaa tuhat. Luku on siis laskenut puoleen. Kauvatsalla on vapaa-ajanasuntoja n. 800, joten vapaa-ajan asukkaiden merkitys Kauvatsalle on merkittävä.

Kirjailija Pirjo Tuominen on kirjoittanut Kauvatsasta mielenkiintoisesti:

Kauvatsan alueen kaikkein vanhinta historiaa edustaa luonnonihana Sääksjärvi suurine selkineen ja monine saarineen. Se on aina ollut erämiehen ja kalanpyytäjän paratiisi. Sääksjärvi on syntynyt meteoriitin törmättyä maanpintaan n. 600 miljoonaa vuotta sitten.

Jääkauden jälkeen olivat nykyisen Kauvatsan korkeat alueet tuhansia vuosia laajan merenlahden partaalla. Ancylus- ja Litorinakausina meri tunkeutui pitkinä lahdelmina kohti pohjoista lainehtien yli nykyisen jokilaakson, peittäen Sääksjärven alueen ja tavoitellen nykyisen Kullaan sekä Mouhijärven tienoita. Maan kohotessa meri loittoni, ja entisen merenlahden pohjukassa virtaa nyt Kauvatsanjoki.

Voidaan kerskumatta sanoa, että nykyinen Kauvatsanjoki vie yhdestä luonnonihmeestä toiseen. Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston suot ovat kehittyneet maan kertyessä vähitellen Huittisten tienoolla suureen suistoon, johon aikanaan laskivat monet joet kuten nykyiset Kokemäenjoki ja Loimijoki. Kansallispuiston alueella on ainutlaatuinen lintutorni, josta aukeaa näköala yli suurenmoisen lintujärven, muinoin Jalamukseksi kutsutun. Kansallispuistossa on viisi kermikeidassuota, ja sen läpi virtaa Kauvatsanjoki päätyen Kokemänjoen monisäikeeseen ja kauniita saaria muodostavaan helmaan. Jokilaaksoa pitkin kulkee myös monien lintulajien muuttotie: joutsenet, kurjet ja hanhet ovat seudun jokavuotisia vieraita, eikä kotkakaan ole harvinaisuus.

KAUVATSANJOEN KOSKET

Kauvatsanjoki saa alkunsa Sääksjärvestä ja tyrskähtää heti vanhan sahanlahden jälkeen vehmasrantaiseksi Sääkskoskeksi. Saha aloitti toimintansa 1700-luvulla. Nykyiset kauniisti entisöidyt rakennukset ovat kuuluneet sahaan, mutta ovat nyt yksityiskäytössä. Myös Lievikoskella joen alemmalla juoksulla on toiminut Marttilan saha. Tätäkin koskea ympäröivät pieteetillä säilytetyt rakennukset ja kauniit puutarhat. Lievikosken jälkeen joki rauhoittuu peltojen poikki vaeltavaksi virraksi, joka ohittaa vehreässä uomassaan Yttilän kirkonkylän ja Rutunan vanhan kirkonpaikan päätyen Puurijärveen.

SUKUJA VUOSISATOJEN TAKAA

Kauvatsan kantasuvut ja -tilat ovat säilyttäneet nimensä vuosisatojen takaa. Tapaamme esim. nimen Kinkku-Skincko- jo 1500-luvulla. Suvun vanha nimi on Leveä, ja tällä nimellä on myös kutsuttu koko kylää (Leviä, Levelä). Yttilän kylä lienee saanut nimensä huittislaisen Ytin mukaan, josta käsin asutettiin myös Köyliön suuntaa. Kauvatsalla asusteli myös Eskel Ffatisuu eli Vatisuu, jonka talonnimi oli Eskola. Työtilän eli Tonduran kylässä eleli Kurkien rälssitilan lampuotina muuan Iwstå eli Juusto. Samat suvut kuten Reikot, Kouhit, Mikolat, Korpelat, Kinkut, Kopiot ja monet muut jatkavat sukujen perinteitä Kauvatsalla vuosisatojen takaa. Seutua kierrellessään voi nähdä monia viehättäviä vanhoja talonpoikaistilakokonaisuuksia.

PYHÄMÄKI - KIRKKOMÄKI

Kauvatsanjoen töyräiltä on löydetty runsaasti kivikautista esineistöä. Nykyinen kirkonmäki, Pyhämäki, on ehkä muinainen pakanallinen palvontapaikka, silla sana pyhä on pakanallista alkuperää. Voimme hyvin kuvitella, että ennen kuin kristinusko saapui Kokemäenjoen laaksoon, suoritettiin tällä kauniilla mäellä uhrimenoja kalastus- ja metsästysonnen varmistamiseksi.

Kauvatsan lähin kirkko oli Huittisten emäkirkko, jonne kuitenkin oli pitkä ja vaivalloinen matka. Rutunan rälssitilan maille rakennettiin niin sanottu julkinen tupa vuonna 1646 kreivin aikaan, joksi Pietari Brahen hallituskautta Suomessa kutsuttiin. Turun akatemia perustettiin samoihin aikoihin. Julkisen tuvan tilalle Rutunaan rakennettiin oikea kirkko kolmisensataa vuotta sitten.

Vasta vuonna 1801 nousi Yttilän Pyhämäelle ensimmäinen kirkkorakennus. Sekin vanheni ja rapistui, ja uusi kaunis kirkkorakennus vihittiin käyttöön pyhäinmiestenpäivänä 1879. Kirkon suunnitteli J.C. von Heideken. Siitä saakka se on katsellut Kauvatsanjoen laakson yli länttä kohti. Tästä Kauvatsanjoen rinteeltä on vain muutaman kilometrin matka Valvatun vuorelle, jota pidettiin aikanaan Alisen ja Ylisen Satakunnan rajana.

Kirkon risti on kelttiläinen. Siinä näemme syvän tradition. Sanotaan nimenomaan kelttiläisten lähetyssaarnaajien, euroopanristijöiden, tuoneen kristinuskon Satakuntaan. Tämä Kauvatsankirkon risti siis kantaa muistoa noista liki tuhannen vuoden takaisista ajoista. Kirkon ympärillä aukeaa tunnelmallinen hautausmaa, jossa tapaamme samojen sukujen nimiä kuin Kauvatsan historiassa jo satoja vuosia sitten. Täällä lepäävät myös Kauvatsan sankarivainajat. Lauantai-iltaisin soi yli jokilaakson kirkonkellojen ääni julistaen pyhäpäivän alkaneeksi, ja sunnuntaisin se kokoaa kirkkokansaa vanhaan tapaan Pyhämäelle.

Vaikka kirkko ulotti valtansa Kauvatsalle, taikuus ja lappalaismuistot elivät täällä kauemmin kuin ympäröivillä viljelysalueilla. Vanhat uhrilehdot säilyvät muistona nimissä. Kauvatsalta Huittisiin johtavan tien muuatta harjukohtaa on kutsuttu Hiisien tieksi. Ja kun Kulkkilan kukot lauloivat, heittelivät kateelliset hiidet niitä kohti kiviä Tuliniemestä Tyrvään puolelta. Unto-talon emännällä oli taikakalunaan kuolleen sormi, jolla loihdittiin maidosta kermaa ja voita sekä nostatettiin lempeä. Talon tiukkaluonteinen kotitonttu puolestaan piti juopon isännän kurissa.

Lievikosken kylä

Lievikosken kylän asutus on peräisin varhaiskeskiajalta. Vuolas koski on ollut kylälle merkittävä myllyjen voimanlähteenä ja kalastuspaikkana. Vuonna 1773 vanhaan myllytoimintaan liitettiin veranvanutus. Nykyinen myllyrakennus on myöhäisempi. Kosken yli johtava kolmiaukkoinen kivisilta on vuodelta 1892. Marttilan, Heliön ja Kopion rakennusryhmät ovat tiiviisti kosken partaalla. Marttilan vuodelta 1883 oleva päärakennus on uusittu 1937, kivinavetta on vuodelta 1886, luhti 1800-luvulta ja arkkitehti Elon suunnittelema kivinen viljamakasiini vuodelta 1924. Kopion paritupatyyppinen pitkä päärakennus on 1800-luvulta. Kyläkeskuksesta erillään on Pulvon entinen päärakennus, joka on pitkää paritupatyyppiä.

Ilmakuva vuodelta 2018. 

Kylän asukkaat 1960-luvulla:

1. PULVO, Lauri ja Helmi

2. HAKKARAINEN, Valma

3. MARTTILA

-       Juha

4. HELIÖ, Jaakko ja Selma, lapset

-       Heikki

-       Pertti

-       Kirsi

5. KOPIO, Uolevi ja Kyllikki

-       Antti – Leena

-       Heljä

6. KOPIO, Vilho ja Siiri

-       Uolevi

-       Jarmo

7. TASKU, Otto ja Helena

-       Esa ja Toini (Toini oli Helenan tytär, alun perin Inkerinmaalta)

o   Juhani

o   Jari

o   Jukka

8. MIESKOSKI, Veini ja Aune sekä Tyyne Forsman (Veinin sisar)

-       Ritva

-       Simo

-       Markku

-       Tuula

o   Birgitta, Markku, Minna

-       Maila

-       Tuija

9. LEHTINEN, Eino

10. VIRTASEN KAUPPA:

VIRTANEN, Maija ja Lauri

ALA-JOKI, Armas ja Annikki

-       Antero

-       Altti

-       Ari

11. KRÖPI, Vilho ja Anna

-       Allan

-       Lea

-       Linnea

12. LEHMUSKOSKI, Nestori ja Anna

-       Teuvo

-       Heli

o   Ilkka

-       Valto ja Leena

13. HYVÄNEN, Ilmari ja Eeva (opettaja Lavialla, ei asunut täällä) ja HYVÄNEN, Lauri

(traaginen sukutarina: Ilmari teki itsemurhan hirttäytymällä ja veljensä Lauri 2 kk myöhemmin ampumalla)

Hyväsen talossa asui sen jälkeen

KOLUMÄKI Veini ja Pertti

Sen jälkeen

HEINO, Veikko ja Aili

-       Rauli

-       Reijo

-       Mauri

14. KOSKINEN, Yrjö ja Aino

-       Ulla-Maija

-       Jaakko

15. KOSKINEN, Viljo ja Saima

-       Hannu

-       Kari

-       Jyrki

16. MÄKI, Yrjö ja Alli

-       Esko ja Anita

o   Markku

o   Olli-Pekka

-       Asko

17. VUORENMAA, Heimo ja Lahja

-       Reijo

-       Raimo

-       Ritva

-       Marja

-       Pekka

-       Marketta

-       Seppo

18. VIRTANEN, Veini ja Helka

-       Marja-Liisa

-       Kaino Sinikka

-       Sirkku

-       Terttu

-       Vesa

-       Virva